L-kokoinen on automaattisesti läski

En voi olla ainoa, kuka on kuullut "L-kokoinen nainen on lihava, ja XL-kokoinen on kurvikas"- lausahduksen mukaisia mielipiteitä. Ja ei, en ole itse kummankaan koon edustaja. Mutta vaikka olisinkin, se ei silti vaikuta tällaisten kommenttien minussa herättämiin mielipiteisiin. Tällaiset kommentit ovat mielestäni typeriä, ja ne saavat minut miettimään kuinka ajattelemattomia niiden sanojat ovat.

Vihaan yli kaiken stereotypioita, ja varsinkin  vaatekokoon liittyviä. Ihmiset ovat kaikki erilaisia vartalon koostumukseltaan, joten miten voidaan todeta L-kokoisen olevan läski. Ymmärrän, että L tulee sanasta Large, eli suuri. Mutta jos on vaikka pitkä tai lihaksikas tai ihan normaalikokoinen voi hyvin mennä L-kokoon, eikä ole lihava.

XL-koosta monelle tulee ensimmäisenä mieleen XL-kokoiset mallit. Siksi tuntuu, että osa ajattelee kaikkien XL-kokoa käyttävien olevan kauniin kurvikkaita. Mutta eihän tämä ole totuus. XL-koko ei automaattisesti tarkoita, että olet kurvikas, suuririntainen ja omistat pyöreän pyllyn. XL-kokoa käyttävät tavalliset naiset, ja itse asiassa XL-koko ei ehkä olekaan niin suuri kuin saatat kuvitella.

Olen lähiaikoina huomannut, kun jopa kaveriporukassani on puhuttu "L-kokoisten olevan jäätäviä läskejä, ja XL-kokoisten olevan muhkean kurvikkaita". Tuo ajattelumalli kuulostaa mielestäni lapselliselta.  Olen jopa hieman järkyttynyt, koska jotkut ihmiset todella ajattelevat näin. Vaatekokoon vaikuttavat niin moni asia, kuten vaikka pituus ja hartioiden leveys, joten on aivan turhaa luoda mitään tiettyjä malleja, miltä näyttää L- tai XL- kokoiset naiset.


Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla loukkaus kyseisiä kokoja käyttäviä kohtaan. Halusin vain ilmaista mielipiteeni ja taivon, ettei kukaan loukkaannu siitä. Olette kaikki varmasti upeita riippumatta siitä, mitä vaatekokoa käytätte! :)

Pelkään epäonnistumista

Jokainen epäonnistuu joskus. On aivan normaalia epäonnistua. Mutta silti se saa minut nolostumaan ja punan nousemaan poskillesi ja häpeän sisällesi. Silloin haluaisi vain muuttaa yksikseen mahdollisimman kauas kaikista muista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta.

Epäonnistuminen on tunteena varmaan muillekin epämukava. En ole kuullut kenenkään vielä sanoneen nauttivansa epäonnistumisen tunteesta. Se on kuin sekoitus nolostumista, häpeää ja katumista. Epäonnistuminen on siis oikea inhottavien tunteiden multilataus.

Kuva on Google-kuvahausta, eikä siis minun ottama

Mielestäni on pahinta epäonnistua, kun on luullut onnistuvansa. Silloin tunne on kaikkein karmein. Tuntuu kuin ovi olisi ollut avoinna, mutta silti vain juoksee päin seinää. Näin itselleni epäonnistuminen on asia, jota pyrin välttämään parhaani mukaan.

Vaikka epäonnistuminen on epämiellyttävää, se pitäisi silti oppia hyväksymään normaalina asiana. Sen tapahduttua pitäisi vain jatkaa eteenpäin välittämättä siitä. Tiedän sen olevan hankalaa, ja minulla on itselläkin vielä pitkä matka epäonnistumisen hyväksymiseen.

Olen päättänyt, että haluan päästä yli epäonnistumisen pelosta. Haluaisin pystyä tekemään asioita rennommin, ilman että minun tarvitsisi ajatella epäonnistumista. Tiedän, ettei ole normaalia kokea kauheaa epäonnistumisen tunnetta esimerkiksi vain hanskan putoamisesta, mitä ei edes kukaan muu huomaa.

Epäonnistumisen pitäisi olla rakentava kokemus. Siitä pitäisi oppia ja jatkaa vahvempana eteenpäin.  Jokaisesta epäonnistumisesta oppii jotain. Vaikka epäonnistumisen pelko saattaa ottaa vallan, on tärkeää muistaa, että epäonnistuminen on normaalia ja sitä sattuu kaikille. Uskon, että epäonnistumiset vahvistavat.

Sokeririippuvuus, keksitty tekosyy

Nyt, kun tammikuuta ja vuotta 2017 on lusittu jo hieman alkuun niin alkaa ensimmäiset uudenvuoden lupaukset dieeteistä ja sokerittoman elämän aloittamisesta olla rikottu. Mutta onko oikeasti olemassa sokeririippuvuus?

Ihan alkuun täytyy todeta, että sokeri ei aiheuta riippuvuutta, kuten esimerkiksi nikotiini. Joten koko sokeririippuvuudesta puhuminen on vähän kuin tarua tai urbaania legendaa. Ja tarkemmin mietittynä ethän edes halua sokeria esimerkiksi sokeripalojen muodossa, vaan enemmin tuotteita, jotka sisältävät runsaasti sokeria, kuten karkit, limsat ja leivokset.

Mutta sokerin aiheuttama riippuvuuden tunne ei itse asiassa johdu sokerista itsestään. Usein sokeripitoisiin tuotteisiin liittyy muistoja, jonka takia niistä on vaikea päästää irti. Sokeripitoisia tuotteita pidetään myös usein palkintona onnistumisen jälkeen. Onnistuminen voi tarkoittaa työpäivän läpi jaksamista tai hyvän koenumeron saamista.

Myös minä olen ollut koukussa sokerituotteisiin. Kävin muutama vuosi sitten usein koulun jälkeen hakemassa suklaapatukan, jonka söin ”palkinnoksi”, että olin jaksanut koulupäivän tai olin onnistunut kokeessa. Jäin siis koukkuun siihen tunteeseen, kun tiesin onnistuneeni ja saavani syödä suklaata, enkä itse suklaaseen mitä silloin luulin.

Olin piilottanut aina karkkipaperit, koska häpesin tavallaan suklaan syömistäni, koska muuten söin terveellisesti ja olin urheilullinen. Ja alkurysäyksenä sokerikoukusta eroon pääsyyn toimikin se, kun äitini löysi kätkemäni karkkipaperit.  Niitä oli järkyttävän paljon ja aloin heti miettiä mitä muuta silläkin rahalla olisi saanut.

Jos itse haluat sokerista eroon kannattaa miettiä, mikä sinut saa syömään sokeria. Liittyykö siihen tilanne, tunne vai mikä? Kun tiedostat asian voit yrittää saada tilanteeseen muutoksen. Esimerkiksi minä aloin palkita itseäni terveellisemmillä ruuilla sekä urheilulla  suklaan sijaan.

Mutta sokerista ei silti tarvitse täysin kieltäytyä. On täysin sallittua välillä herkutella ja syödä hieman lempi sokeriherkkujasi, kuten ottaa sen patukan suklaata tai jonkin leivoksen, mutta tärkeintä on tässäkin asiassa muistaa kohtuus. J

Ensikurkistus kirjoittajaaan

Hei,
Täällä kirjoittelee 16-vuotias lukiolaistyttö. Olen aina ollut kiinnostunut oman mielipiteen ilmaisusta, ja olen myös aina rakastanut esseiden sekä muiden pitkien tekstien kirjoittelua. Ja näin päätin, että  blogi olisi minulle sopiva keino tuoda omia ajatuksia ajankohtaisista asioista julki.

Lukion ohella elämääni kuuluu myös harrastuksia, jotka vievätkin suurimman osan vapaa-ajastani. Harrastuksistani löytyy urheilun ohella myös partiota ja teatteria, joiden avulla olenkin oppinut tuomaan itseäni hieman esille enkä ole enää jäänyt ”seinäruusuksi”.

Jos minun pitäisi sanoa kolme tärkeintä asiaa maailmassa, sanoisin varmaan turvallisuus, terveys ja tasa-arvo. Ne ovat tärkeitä asioita jokaisen toteuttaa ja vaalia elämässään. Kaikissa kolmessa on maailman laajuisesti kehitytty, mutta kaikissa on vielä parantamisen varaa. Ja koska nämä kolme ovat minulle tärkeitä aiheita, niin tykkään myös puhua niistä.

Ja sitten blogistani. Eli tästä on tulossa mielipide-blogi. Aioin kirjoittaa pinnalla olevista ajankohtaisista asioista sekä myöskin ei niin pinnalla olevista, mutta mistä kirjoittaminen tuntuu minun mielestäni tärkeältä. Aiheiden joista kirjoitan ei aina tarvitse olla mitään suuria vaan aihe voi olla myös pieni, mutta mikä herättää minussa ajatuksia.  

Blogin nimi kultakuoren takana kätkee sisäänsä pari tärkeää asiaa. Ensimmäinen asia on, että aijon puhua myös  aiheista, joista ei puhuta paljon mediassa, vaan niitä pidetään kuvitteellisen kuoren takana. Lisäksi nimen taakse piiloutuu myös ajatus omien ajatusten ja mielipiteiden jaosta. Olen aina ennen pitänyt suurimman osan mielipiteistä sisälläni, mutta nyt te pääsette kurkistamaan ns. kuoren taakse.

Kiitos, kun luit ja arvostaisin kovasti, jos liittyisit lukijaksi :)